UUPUMUKSESTA

DSC_2000Blogin äärelle istuminen tuntuu tällä hetkellä vähän samalta kuin tapaaminen pitkästä aikaa vanhan ystävän kanssa. Olo tuntuu todella tuttavalliselta, vaikka viime näkemisestä onkin kulunut jo kauan aikaa. Kerrottavaa löytyy paljon, mutta niiden järkevä jäsentely tuntuu ontuvan jonkin verran. Mihin oikein jäimmekään viime kerralla? Mistä edes aloittaisin?

Elämässäni on tapahtunut paljon sen jälkeen, kun olen täällä viimeksi kirjoittanut. Tunneskaala on kulkenut vuoristoradan lailla kaikki tunteet läpi, enkä kaikista vastoinkäymisistä täällä blogissa halua toistaiseksi puhua. Ja itseasiassa, ei yksi teksti riitä millään noiden kaikkien tunteiden takana olevien tilanteiden avaamiseen. Onhan viimeisestä tekstistä jo liki viisi (??) kuukautta aikaa. Uskomatonta.

Ensimmäiseksi haluan tietysti kertoa teille päällimmäisen syyn, miksi olen ollut täältä pois niin kauan ilman mitään selityksiä. Minä väsyin totaalisesti. Päivät, viikot ja lopulta kuukaudet kävivät toinen toistaan raskaammiksi. Kevään edetessä arkielämäni tuntui lähinnä taistelulta, jossa minä en todellakaan ollut voitolla. Iskuja tuli iskujen perään. Työt ja opinnot kuluttivat henkisesti ja fyysisesti todella paljon, jonka seurauksena stressilevelit olivat välillä huipussaan. Noihin aikoihin tuntui, ettei vuorokausissa ollut enää entiseen tapaan tunteja. Päivät eivät riittäneet asioiden hoitamiseen, vaan minun oli uhrattava yöunista rutkasti tunteja useamman kuukauden ajan. Tietokoneen äärellä tuli näpyteltyä öisin satoja ellei tuhansia tunteja kahvikupin äärellä. Tajusin tuolloin, ettei ”etäopintovuosi” ollut minulle sittenkään sellainen lottovoitto, jollaiseksi olin sen ensiksi ajatellut olevan. Yksin puurtamisen keskellä kaipasin jopa ryhmätöitä ja läsnäoloa vaativia luentoja aivan eri tavalla kuin ennen.

Kevään edetessä elimistöni alkoi reagoida hektiseen tahtiin ja lopulta hormonitoimintani meni aivan sekaisin. Tajusin silloin, etteivät asiat voi jatkua enää tuohon malliin. Jotain oli tehtävä mahdollisimman pian. Intohimo luistelua kohtaan auttoi jaksamaan jäähallilla puurtamisessa, sekä lähellä häämöttävä kandidaatin tutkinto tsemppasi rutistamaan kevään opinnot valmiiksi. Halusin selviytyä niistä kummastakin kunnialla ja niin onneksi lopulta kävikin. Kun tutkintotodistus saapui pari viikkoa sitten kotiin, minulta pääsi itku. Tuntui, että tuo paperilappunen sulki virallisesti yhden jakson elämästäni. Muusta elämästä oli kuitenkin hetkeksi karsittava, ja tästä syystä blogi oli pistettävä jäähylle. Ja rehellisesti sanottuna – oloni ei ollut noina aikoina kovinkaan luova, innovatiivinen tai saaneti inspiroiva. Minusta tuntui, ettei minulla ollut tänne mitään annettavaa. Pääni löi tyhjää.

Vaikka kevät verotti paljon, antoi se onneksi myös jotain takaisin. Se oli ylä- ja alamäkineen todella opettavainen ja toi mukanaan lisää kokemusta ja itsevarmuutta jatkoa varten. Se opetti pitämään kiinni omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta paremmin, sekä muistutti hyvin myös siitä, mihin asioihin haluan oikeasti jatkossa panostaa: mitkä asiat tekevät minut oikeasti onnelliseksi, ja mitkä asiat vievät minut kohti tulevaisuudessa häämöttäviä haaveita. Se opetti myös, ettei rennompi arkielämän aikataulutus tee minusta yhtään huonompaa tai laiskempaa ihmistä.

Hetkessä tällaisesta ryöpytyksestä ei toki palaudu, mutta viikko kerrallaan oloni on ollut jo parempi. Olen viimeisten viikkojen aikana nauttinut mieheni ja koirani seurasta, sekä nähnyt paljon perhettäni ja ystäviäni. Töitä olen tehnyt huomattavasti vähemmän. Olen lomaillut sekä kotimaassa että matkustanut Madeiralle, yrittänyt nukkua mahdollisimman paljon, urheillut, ulkoillut ja valokuvannut pitkästä aikaa runsaasti. Aion tehdä vielä seuraavat kaksi viikkoa juuri niitä asioita, joista nautin suunnattomasti. Tarkoituksenani on ladata akkuja mahdollisimman paljon, jotta olisin energinen elokuussa starttaavaa arkea varten.

Kiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet käydä kurkkimassa blogiani,
sekä seuranneet minua sinnikkäästi Instagramissa ja Snapchatissa!<3
Olette lämmittäneet sydäntäni suunnattomasti.

T. Tua

(Visited 566 times, 1 visits today)
arjenvallankumous

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta